Sedimenttinäytteet kertovat vesistön orgaanisesta aineesta
Sedimentti
Sedimentti on vesistön pohjalle aikojen saatossa laskeutunutta eloperäistä liejua, joka koostuu muun muassa kuolleista kasvien osista, levistä ja eliöistä. Sedimentin laatu kertoo vesistön tilasta, ja sitä analysoitaessa voidaan tutkia vesistön historiaa, sillä sedimentti on kerrostunutta. Sedimentissä elää monia pohjaeläimiä, kuten simpukoita, rapuja, surviaissääskiä ja muita vesiselkärangattomia hyönteisiä. Pohjaeläimet toimivat monesti vesistön ekologisen tilan indikaattoreina, joten niiden tutkiminen on siksi tärkeää.
Tutkiminen
Sedimenttinäytteet otetaan yleensä veneestä käsin siihen tarkoitetulla näytteenottimella, joka muistuttaa huvipuistoissa olevaa kouraa, jolla yritetään nostaa palkintoja laitteesta.
Sedimenttinäytteistä voidaan selvittää orgaanisen aineen määrä. Orgaanisen aineen määrä kuvaa hyvin vesistön rehevyyttä, ja se saadaan selvite
ttyä kuivasta sedimenttinäytteestä. Kun sedimenttinäytteestä on haihdutettu vesi, saadaan kuiva-ainetta, joka voidaan punnita ja saadaan sedimentin kuivapaino. Kuiva-aineen määrä kertoo sedimentin koostumuksesta. Esimerkiksi karkeissa sedimenteissä kuiva-ainepitoisuus voi olla hienojakoisempaa sedimenttiä suurempi.
Kun kuiva-ainetta hehkutetaan korkeassa yli 550 °C lämpötilassa, saadaan siitä haihdutettua orgaaninen aine. Laskemalla hehkutushäviön, eli paljonko kuivasedimentin massa on muuttunut hehkutuksen jälkeen, saadaan selville orgaanisen aineen määrä sedimentissä. Suurempi hehkutushäviö tarkoittaa suurempaa määrää orgaanista ainetta. Sedimenttiä voidaan myös sentrifugoida nopeasti pyörivässä laitteessa, jolloin neste erkanee keskipakoisvoiman ansioista näyteputken yläosaan ja kiinteäaine painuu alas. Kun vesi erotetaan kiinteästä aineesta ja suodatetaan pienikuituisen suodattimen läpi, saadaan sedimentistä myös sen huokosissa olevan liuenneen orgaanisen aineen määrä selvitettyä.
