Järvivesien tummuminen

Järviveden tummumiseen vaikuttaa suuresti liuenneen orgaanisen aineen ja raudan runsastuminen vedessä. Järvet ovat Suomessa ja maailmalla tummuneet ihmisen toiminnan seurauksena. Suomessa tämä oli ongelmallista 70- ja 80-luvuilla, kunnes asiaan herättiin kun tajuttiin sen ympäristövaikutukset. Nykyään edelleen merkittävä osa Suomen vesistöistä on tummia, ja osa tummenee entisestään. Tummuminen vaikuttaa vesistön ekologiseen tilaan ja sen eliöyhteisöön.

Mistä tummuminen johtuu?

Orgaaninen aines on pääsyypää veden tummumiseen. Tummumiseen yhdistetään myös rauta matalassa pH:ssa, kun se muuttuu liukoisempaan muotoon pH:n laskiessa. Rautaa tulee järveen maaperästä, kun se esimerkiksi sateen seurauksena liukenee sadeveden mukana. Toisaalta rautaa vapautuu myös sedimentistä hapettomissa olosuhteissa takaisin järven veteen. Myös orgaaninen aine huuhtoutuu samalla tavalla maaperästä ja ympäröivästä elinympäristöstä järviveteen jokien mukana.

Orgaaninen aine koostuu pääasiassa hiilestä. Orgaaninen aine koostuu osittain humuksesta, jolla on taipumus tummentaa vettä. Vähemmän happamasta maaperästä liukenee enemmän orgaanista hiiltä järveen. Muutokset sateissa, maankäytössä, sekä lisääntyvä typen ja hiilidioksidin määrä aiheuttavat myös tummumista järvissä. Ilmastonmuutos on siis yksi syy tummumiseen, sillä se lisää pohjoisella pallonpuoliskolla sateita. Järven tummuminen on käytännössä rehevöitymisen, happamoitumisen ja ilmastonmuutoksen yhteistoiminnallinen takaisinkytkentä, joka on kuin oravan pyörä, joka ruokkii itse itseään kun se pääsee vauhtiin.

Järvien tummumisen vaikutukset

Tummuminen haittaa suoranaisesti esteettisesti järven virkistyskäyttöä. Kukaan ei halua tummaa järvivettä, joka haisee pahalle mökilleen. Tämä on kuitenkin pienimpiä haittavaikutuksia veden tummumisessa. Järven kalasto ja pohjaeläimistö voi kokea suuren muutoksen, sillä tummissa vesissä auringonvalo kulkeutuu huonosti kasviplanktonien yhteyttäviin soluihin, jolloin järven perustuotanto muuttuu. Kasviplanktonin määrä vähenee vesien tummuessa ja bakteerit korvaavat ne perustuotannossa. Tämä voi vaikuttaa laaja-alaisesti ravintoverkkoihin.

Makrokasvit, kuten lumpeet ja muut vesikasvit yleistyvät, joka lisää orgaanisen aineen määrää vedessä. Tämän seurauksena särkikalat, hauet ja ahvenet yleistyvät syrjäyttäen lohikaloja ja muita arvokaloja. Myös pohjaeläimet voivat kadota hapenpuutteen ja vedenlaadun huonontumisen seurauksena. Orgaaninen aine vajoaa järvessä lopulta pohjalle, ja kun sitä on paljon, lisääntyy veden biologinen ja kemiallinen hapenkulutus, jolloin pohjavedestä katoaa happea. Hapenpuute aiheuttaa noidankehän, jolloin pohjasta liukenee enemmän rautaa ja fosforia veteen, joka lisää järven rehevöitymistä.

Tummumisen hidastaminen

Vesien tummumista on vaikea estää. Tummumista voidaan kuitenkin vähentää vaikuttamalla metsien ja peltojen käyttöön, sekä turvesoiden toimintaan. Metsän hakkuissa syntyvää sadeveden mukana tulevaa ainesta voidaan vähentää jättämällä ojia kaivamatta. Ojat lisäävät eloperäisen aineen valumista järveen. Vettä tummentava aines ei pääse tehokkaasti liikkeelle ilman sopivaa kulkeutumisväylää, ja kasvit voivat sitoa sitä matkalla.

Hakkuu- ja peltoalueiden, sekä vesistön väliin kannattaa jättää näitä kasvivyöhykkeitä, jolloin osa huuhtoutuvasta aineksesta jää kasvillisuuteen. Suomessa on tapahtunut muutoksia ojien kaivamisen vähentyessä. Turvetuotantoalueilta tulevaa humuspitoista ainesta saadaan vähennettyä muodostamalla saostusaltaita, kosteikkoja, saostusojia ja vähentämällä tuotantoalueelta poistuvan veden virtausta. Kosteikot ovatkin yksi hyvä tapa vähentää humuksen kulkeutumista järviin.