Kestävä maatalous – suomalaisen ruoantuotannon haasteet ja mahdollisuudet
Suomalainen maatalous on kansallisen huoltovarmuutemme ja elävän maaseudun selkäranka. Se tuottaa meille puhdasta ja turvallista ruokaa maailman pohjoisimmissa olosuhteissa. Samalla meidän on kuitenkin kohdattava rehellisesti sen ympäristövaikutukset. Maatalous on merkittävin vesistöjemme kuormittaja ja sillä on oma roolinsa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tämä ei ole syytös, vaan kutsu yhteiseen pohdintaan ja toimintaan. Meillä on kaikki mahdollisuudet muuttaa haasteet vahvuuksiksi ja tehdä suomalaisesta maataloudesta kestävän tuotannon malliesimerkki. Tässä artikkelissa sukellamme syvemmälle maatalouden ympäristövaikutuksiin ja esittelemme konkreettisia, kestäviä viljelymenetelmiä, jotka vievät meitä kohti puhtaampaa tulevaisuutta.
Pellolta pöytään missä ruoan todellinen ympäristöjalanjälki syntyy
Kun puhumme ruoan ympäristövaikutuksista, ajatuksemme harhautuvat helposti pitkiin kuljetusmatkoihin tai monimutkaisiin pakkauksiin. Totuus on kuitenkin, että suurin osa, jopa 80–90 prosenttia, ruoan ympäristökuormasta syntyy jo alkutuotannossa eli pellolla ja navetassa. Vaikka onkin tärkeää matkustaa fiksusti ja säästää luontoa, ruoan osalta kuljetusten osuus on keskimäärin vain 5–7 prosenttia ja pakkausten vielä vähemmän, kuten WWF:n selvitykset osoittavat. Tämä tarkoittaa, että tehokkaimmat keinot ympäristövaikutusten pienentämiseen löytyvät suoraan maatiloilta ja viljelymenetelmistä. Siksi katseemme on käännyttävä sinne, missä kaikki alkaa: maaperään, ravinteiden käyttöön ja viljelykasvien valintaan. Kun ymmärrämme tämän, voimme kuluttajina ja tuottajina tehdä aidosti vaikuttavia valintoja.
Suomalaisessa ruokavaliossa on onneksi monia kulmakiviä, jotka ovat jo lähtökohtaisesti ympäristön kannalta kestäviä. Olemme yksi maailman suurimmista kaurantuottajista, ja viljatuotteet kuten leipä, puuro ja pasta ovat perunan ohella vähäpäästöisiä ja ravitsevia valintoja. Suomalainen syö perunaa vuosittain noin 50 kiloa, kun taas esimerkiksi riisiä kuluu vain noin 7 kiloa, mikä asettaa hiilihydraattivalintamme kestävälle pohjalle. Vaikka vain noin 12 prosenttia viljasadostamme päätyy suoraan ihmisten lautasille, sen merkitys on suuri. Mielenkiintoista on, että vaikka ruokahävikin vähentäminen on tärkeää, sen vaikutus ruokavalion kokonaisilmastotaakkaan on suhteellisen pieni, noin neljä prosenttia. Paljon suuremman harppauksen kohti kestävyyttä voi ottaa tarkastelemalla, mitä syömme. Esimerkiksi lihankulutuksen puolittaminen voi pienentää ruokavalion ilmastovaikutusta jopa 13 prosenttia, mikä korostaa kasvipainotteisen ruokavalion merkitystä maatalouden kokonaiskuormituksen vähentämisessä.
Vesiensuojelu ja ilmastonmuutos Suomen maatalouden kaksoishaaste
Suomen tuhannet järvet ja virtavat joet ovat kansallisaarteemme, mutta niiden tila on uhattuna. Maatalous on tällä hetkellä suurin yksittäinen ihmisen aiheuttama vesistöjen rehevöittäjä, vastaten yli puolesta kaikista ravinnevalumista. Ongelma syntyy, kun pelloilta huuhtoutuu sateiden ja sulamisvesien mukana liikaa typpeä ja fosforia, jotka ruokkivat leväkasvustoa vesistöissämme. Erityisen haavoittuvia ovat paljaat pellot syksyn sateilla ja kevään tulvahuippujen aikaan. Ilmastonmuutos pahentaa tätä haastetta entisestään. Leudontuvat ja vähälumiset talvet, erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, lisäävät talviaikaista valuntaa ja eroosiota, jolloin arvokkaat ravinteet ja maa-aines päätyvät pelloilta vesistöihin. Siksi onkin tärkeää, että me kaikki toimimme puhtaan ympäristön puolesta ja torjumme ilmastonmuutoksen uhkaa.
Ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole vain vesistöuhka, vaan se tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että riskejä koko maataloudellemme. Pidentyvä kasvukausi ja kasvava lämpösumma voivat parantaa satomahdollisuuksia ja mahdollistaa uusien kasvien viljelyn. Samalla kuitenkin äärisääilmiöt, kuten rankkasateet ja pitkät kuivuusjaksot, yleistyvät ja lisäävät satovahinkojen riskiä. Lämpenevä ilmasto luo myös suotuisammat olosuhteet uusille kasvitaudeille ja tuholaisille, jotka voivat vaatia entistä enemmän torjuntatoimia. Tämä monimutkainen vyyhti on tunnistettu myös EU-tasolla, ja Suomen kansallinen CAP-strategiasuunnitelma (sivu englanniksi) pyrkii vastaamaan näihin haasteisiin ohjaamalla maataloutta kohti kestävämpää ja ilmastoviisaampaa tulevaisuutta jatkuvassa vuoropuhelussa Euroopan komission kanssa.
Kestävän viljelyn työkalupakki kohti tuottavampaa ja ympäristöystävällisempää maataloutta
Maan kasvukunto on perusta kaikelle
Terve ja elinvoimainen maaperä on viljelijän tärkein pääoma. Hyvässä kasvukunnossa oleva pelto pystyy sitomaan vettä ja ravinteita tehokkaasti, jolloin ne pysyvät kasvien käytössä eivätkä huuhtoudu vesistöihin. Keskeisiä keinoja maan rakenteen parantamiseen ovat pellon pitäminen kasvipeitteisenä ympäri vuoden, kerääjäkasvien käyttö sekä siirtyminen kohti kevennettyä muokkausta tai jopa suorakylvöä. Nämä toimet vähentävät eroosiota, lisäävät maan orgaanista ainetta ja parantavat sen kykyä sitoa hiiltä ilmakehästä. Viime vuosina on myös kehitetty uusia, innovatiivisia keinoja, kuten teollisuuden sivutuotteena syntyvän kipsin, rakennekalkin tai maanparannuskuitujen levittäminen pelloille. Nämä toimet sitovat fosforia tehokkaasti maahiukkasiin ja vähentävät merkittävästi vesistökuormitusta.
Monipuolisuus on valttia niin pellolla kuin lautasellakin
Yksipuolinen viljely tekee tilasta haavoittuvan sään ääri-ilmiöille ja tuholaisille. Monipuolistamalla viljelykasvivalikoimaa voidaan parantaa viljelyvarmuutta ja samalla edistää maaperän terveyttä. Esimerkiksi typensitojakasvien, kuten härkäpavun, herneen tai lupiinin, viljely vuorotellen viljojen kanssa vähentää lannoitustarvetta ja rikastaa maaperää. Myös uusien lajikkeiden, kuten rapsin, tattarin, auringonkukan ja hampun, viljely lisää monimuotoisuutta ja tuo uusia mahdollisuuksia. Luomutuotanto tarjoaa järjestelmätason ratkaisun, jossa kemiallisten torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytön välttäminen edistää maan kasvukuntoa. Sen hyödyt ekosysteemille ovat kiistattomat. Tutkimukset osoittavat, että luomupelloilla on runsaammin elämää: ne tarjoavat paremmat elinolosuhteet tärkeille pölyttäjähyönteisille ja linnuille, mikä tukee koko luonnon monimuotoisuutta. Kuluttajina voimme tukea tätä kehitystä suosimalla monipuolisesti eri kasvikunnan tuotteita ja valitsemalla lautasellemme vastuullisesti tuotettua ruokaa.
Teknologia ja oikeat välineet muutoksen tukena
Siirtymä kestäviin viljelymenetelmiin ei tapahdu itsestään. Luonnonvarakeskuksen Ruokavisio 2040 korostaa, että moderni teknologia ja datan hyödyntäminen ovat avainasemassa tulevaisuuden maataloudessa. Täsmäviljelyn avulla lannoitteet ja torjunta-aineet voidaan kohdentaa juuri sinne, missä niitä tarvitaan, mikä säästää kustannuksia ja vähentää ympäristökuormitusta. Tämä teknologinen harppaus ja siirtymä kestäviin käytäntöihin ei kuitenkaan tapahdu ilman konkreettisia ja saavutettavissa olevia työkaluja. Siksi onkin tärkeää, että monet tilat hyödyntävät Kellfrin käytännöllisiä ja edullisia ratkaisuja maatalouteen, jotka tarjoavat apuvälineitä maanmuokkauksesta eläintenhoitoon. Nämä työkalut tekevät kestävistä menetelmistä kannattavia ja toteuttamiskelpoisia arjen työssä, sillä digitaaliset järjestelmät ovat keskeinen osa kestävää liiketoimintastrategiaa myös maatiloilla.
Yhteistyöllä kohti elinvoimaista ja kestävää suomalaista maaseutua
Maatalouden ympäristöhaasteiden ratkaiseminen ei ole yksin viljelijöiden vastuulla. Se on yhteinen tehtävämme, joka vaatii panostuksia ja ymmärrystä meiltä kaikilta: kuluttajilta, päättäjiltä, tutkijoilta ja kaupalta. Kyse on järjestelmätason muutoksesta, jossa tuotannon kannattavuus ja ympäristön hyvinvointi eivät ole toistensa vastakohtia, vaan saman kolikon kaksi puolta. Jokainen kestävä valinta pellolla ja jokainen tietoinen ostopäätös kaupassa on askel kohti tulevaisuutta, jossa suomalainen maatalous kukoistaa, maaseutu pysyy elinvoimaisena ja ympäristömme voi paremmin. Pienistä puroista syntyy suuri virta, ja yhdessä voimme ohjata sen virran kohti puhtaampia vesiä ja kestävämpää huomista, sillä ympäristöystävällinen kuluttaminen korostuu kaikissa arjen valinnoissa.
