Pintavesien tila Suomessa

Suomessa on melko pitkä historia pintaveden laadun seurannassa. Vesistöjä on luokiteltu monella eri tavalla, ennen huomioon otettiin vain veden fysikaalis-kemialliset ominaisuudet. Nykyään huomioon otetaan vesistön ympäristö ja veden ekologinen tila. Pintavesien seuranta on tärkeää, vesien rehevöitymsien, happitilanteen ja haitallisten aineiden ja mikrobien pitoisuuksien kannalta.

Ekologinen tila vaikuttaa suoraa vesistön lajistoon ja pintaveden laatuun. Pintaveden laatu on tärkeää virkistyskäytön kannalta ihmisen teveydelle, sillä rehevöitynyt vesistö voi sisältää ihmiselle haitallisia patogeenejä, kuten norovirusta tai sinileväkukintoja. Virkistyskäytössä on tärkeää, että pintaveden kalalajisto on elinvoimainen ja monipuolinen, koska huonolaatuisessa vesistössä viihtyy vain tietyt kalalajit.

Luokittelu

Nykyään pintavedet luokitellaan viiteen eri luokkaan: erinomaiseen, hyvään, tyydyttävään, välttävään ja huonoon. Nämä ovat ilmoitettu kartoissa väreillä tumman sinisestä punaiseen. Pintavesien luokittelu tapahtuu niiden ekologisen ja kemiallisen tilan perusteella. Biologinen luokittelu tapahtuu planktonlevien, piilevien, vesikasvien, pohjaeläinten ja kalojen tilaa vertaamalla sellaisiin olosuhteisiin, joissa ihmistoiminta ei ole aiheuttanut muutosta eliöstöön.

Kemiallisissa laatutekijöissä huomioon otetaan pH, kokonaisravinteet, näkösyvyys ja vedenpinnan keskimääräinen taso ja vaellusesteet vesistöjen välillä. Luokittelussa otetaan huomioon järvityypit, ja koska järvityyppejä ei voida vertailla keskenään, niin pintaveden tilaa verrataan sen luonnolliseen tilaan.

Pintavesien tila

Suurin osa Suomen järvistä on matalia runsashumuksisia järviä, joissa yleisin tyyppi on keskisuuret turvemaiden joet. Kun verrataan vesistöjen tilan kehittymistä 70- ja 80-lukuihin, huomataan, että pintavesien tila on selvästi alkanut parantua. 70 – 80 -luvuilla vesistöjen tila oli Suomessa kokonaisfosforin osalta monissa paikoissa huonon ja tyydyttävän välillä, mutta nykyään kokonaisfosforin osalta tila on lähempänä hyvää. Kokonaistypen osalta ei tila kuitenkaan ole parantunut, sen ollessa monissa järvissä tyydyttävä maatalouden takia.

Vesistöjen alusveden happipitoisuus on 2010-luvulle tultaessa parantunut huomattavasti, mikä on parantanut pohjaeläimistön populaatioita. Kokonaisuudessaan pintavesien tila on viimeisen 50 vuoden aikana parantunut. Tähän on vaikuttanut ympäristösäätelö kiristyminen, ympäristötekniikan kehittyminen vähentäen maanviljelyn, kalanviljelyn, metsätalouden ja teollisuuden päästöjä. Rannikkojen tila on kuitenkin heikentynyt.

Yli puolet Suomen joista on luokiteltu tilaltaan hyväksi, joka viides tyydyttäväksi ja erinomaiseksi, ja pieni osa välttäväksi tai huonoksi. Järvistä puolet ovat myös hyvässä tilassa, ja kolmasosa erinomaisessa. Vain harva järvistä on luokiteltu huonoksi tilaltaan. Rannikoista lähes 90 % on tyydyttävässä tilassa.

Yleisesti ottaen tilanne Etelä-Pohjanmaalla, Oulun alueella, Uudellamaalla ja Varsinais Suomessa on tyydyttävä ja osittain huono. Keski-Suomessa, Hämeessä, Pirkanmaalla, Itä-Suomessa, Kainuussa, eteläisessä Lapissa ja Inarissa pintavedet ovat laajalti hyvässä kunnossa. Etelä-Savossa, paikoin Keski-Suomessa ja pohjoisessa Lapissa pintavedet ovat erinomaisessa tilassa. Itämeren rannikko on enimmäkseen tyydyttävässä, ja Helsingin edustalla välttävässä tilassa.