Vesien happamoitumisen ja rehevöitymisen estäminen

Happamoitumisessa veden pH laskee happamaksi. Se on yleistä Suomessa, koska vedet ovat happamia jo luonnostaan happaman kalliperän, havupuiden ja soiden takia. Happamoitumisessa levät vähenevät, vesi kirkastuu ja muuttuu lajistoltaan köyhäksi. Se myös heikentää vesieliöiden kuten kalojen lisääntymistä.

Rehevöitymisessä vesistön perustuotanto nousee ja kasvien, kasviplanktonin ja pienten kalojen biomassa kasvaa. Rehevöityminen on seurausta ravinnekuorman, joka on tavallisesti peräisin maataloudesta.

Happamoitumisen estäminen

Happamoituminen on mahdollista pysäyttää päästöjä vähentämällä, toisin sanoen vähentämällä fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Erityisesti polttomoottoreissa käytettävän rikin vähentäminen polttoaineessa auttaa ehkäisemään happamia päästöjä. Typenoksideja voidaan yrittää rajoittaa parantamalla autojen polttomoottoreita ja katalysaattoreita. Vesistöjä voidaan kalkita, jolloin niiden emäksisyys lisääntyy. Happamoitumista voidaan vähentää vähentämällä lannoitteita ja karjataloutta, sillä näistä huuhtoutuu ammoniakkia vesistöön, joka on vettä voimakkaasi hapantava aine.

Rehevöitymisen estäminen

Rehevöityminen on hoidettavissa muodostamalla puskurivyöhykkeitä vesistöjen ja ravinteiden päästölähteiden välille, jolloin valuvat ravinteet päätyvät kasvien käyttöön. Vesistöjä voidaan hoitokalastaa tai niittää vesikasveista, jolloin niistä saadaan ylimääräistä biomassaa pois, mikä vähentää rehevyyttä ja sen lisääntymistä. Hoitokalastuksessa kalastetaan yleensä särkikaloja, joten kuka tahansa voi hoitokalastaa vaikka mökkinsä järvilaiturilla.

Happamoitumisen vähentäminen on avain asia myös rehevöitymisen ehkäisemisessä. Rehevöitymistä voitaisiin ehkäistä vähentämällä jätevesien typpipitoisuutta, vaihtamalla parempia typenpoistojärjestelmiä jätevedenpuhdistamoille, tai vähentämällä lihan syöntiä ja tuotantoa. Liha on suurin lähde jäteveden typpipitoisuudelle.